perjantai 30. marraskuuta 2012

Ihana katkarapupiirakka


























Meillä kaikilla kotikokeilla on varmasti jokin oma bravuuri tai salainen suosikkiresepti, johon voi aina luottaa oli tilanne mikä tahansa. Tällainen takuuvarma resepti voi monesti myös pelastaa pulasta, jos esimerkiksi oven takana seisoo yllätysvieraita, eikä kaapissa ole mitään tarjottavaa. Tämä katkarapupiiras on suolaisista tarjottavista oma suosikkini, jota on vuosien saatossa tullut tehtyä lukemattomia kertoja. Ja joka kerta lopputulos on niin hyvä, että illanistujaisten jälkeen resepti on lähtenyt vieraiden matkaan. Tässä siis "salainen" katkarapupiirakkani ohje.


Katkarapupiiras

Pohjataikina:

150 g voita tai margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 dl juustoraastetta

Täyte:

200-300 g katkarapuja (riippuen vuoan koosta, itse laitan reilusti)
reilusti tuoretta tilliä (voit käyttää myös kuivattua, mutta laita sitäkin reilusti)
1 dl kermaa
1 dl (eli noin puoli rasiaa) maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta (n. 2 dl)

Sulata voi ja sekoita sulaneen voin joukkoon jauhot, juustoraaste ja lopuksi pari ruokalusikallista vettä. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä pintaan.

Sulata katkaravut ja sekoita tilli katkarapuihin. Tai tee kuten minä teen eli levitä sulaneet katkaravut suoraan esipaistetun pohjan päälle, ripottele ensin kuivattua tilliä ja laita sen jälkeen vielä reilusti tuoretta hienonnettua tilliä.

Sekoita kerma, tuorejuusto, munat ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kaada seos piirakkavuokaan ja ripottele pinnalle vielä reilusti juustoraastetta. Paista 175 asteessa n. 25-35 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniisti väriä.


maanantai 19. marraskuuta 2012

Kaalia parhaimmillaan

 























Seuraavassa ohje kaalilaatikkoon, mutta ei mihin tahansa kaalilaatikkoon, vaan maailman parhaaseen sellaiseen. Olen aina tykännyt kaalilaatikosta, varsinkin jos siihen lorautetaan kunnolla siirappia ja se tarjoillaan itse tehdyn puolukkasurvoksen tai -hillon kera. Nam! Hyvän kaalilaatikon salaisuus piilee mielestäni juuri siirapissa, laadukkaassa jauhelihassa ja siinä, että hauduttelee kaalia riittävästi ennen uunissa paistamista. Tämä ei ole ehkä ihan perinteisin kaalilaatikon ohje (joka myös vie kielen mennessään), mutta aivan hirmuisen hyvää - maista vaikka.


Kaalilaatikko 

1 kg kaalia
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa
2-3 sipulia koosta riippuen
2 valkosipulinkynttä
500 g jauhelihaa (käytin luomunaudanlihaa)
muutama reilu hyppysellinen meiramia (tai timjamia)
2 dl keitettyä riisiä (esim. puuroriisiä)
loraus soijaa (laita kunnon loraus)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
1-3 rkl tummaa siirappia (laitoin 3 rkl)
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria


Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi. Kuullota isossa kattilassa voin ja öljyn seoksessa pilkotut sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää joukkoon pilkottua kaalia siten, että lisäät seuraavan annoksen vasta, kun edellinen on hieman saanut väriä pintaan. Lopuksi mausta seos suolalla ja tilkalla soijaa. Tarkista maku.

Paista jauheliha toisella pannulla voissa ja mausta se suolalla, pippurilla, meiramilla ja lorauksella soijaa. Tarkista tässä vaiheessa, että makua on riittävästi, sillä maku miedontuu uunissa. 

Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ja tarkista taas maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Ripottele seoksen päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja että laatikon pinta on kaunis ja rapea.

Nauti puolukkasurvoksen kanssa.

Samainen ohje löytyy myös Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -ohjelmasta. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kotoilua ja sahramirisottoa


 



















Minusta on tullut kotoilija ja sama tauti on iskenyt myös moniin ystäviini. Yhtäkkiä meistä reilu 30-vuotiaista naisista on tullut suurien ikäluokkien kaltaisia ja kaikki ovat alkaneet marjastaa, mehustaa, hillota, säilöä, kutoa ja valmistaa kunnon kotiruokaa. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

Kotoilusta (engl. homing) on tullut maailmanlaatuinen trendi yhdessä slow foodin ja downshiftauksen kanssa. Kaikkien taustalla on tarve hidastaa elämänrytmiä ja tehdä arjesta nautinnollisempaa. Näiden ilmiöiden suosiota selittävät varmasti osittain taloudellinen taantuma, epävarmuuden lisääntyminen sekä työelämän paineet ja hektisyys. 

Oma työni on erittäin mukavaa, mutta haastavaa, sillä työpäiväni ovat varsin aikataulutettuja ja välillä saan juosta kellon kanssa kilpaa. Työpöydälläni on kasvava pino erilaisia pitäisi tehdä -asioita, mutta koskaan ei oikein ole tilaisuutta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä nämä edellä mainitut seikat ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, miksi olen aikoinani kiinnostunut ruoanlaitosta ja muistakin kotoiluun liittyvistä asioista. On erittäin palkitsevaa nähdä kätensä jäljet ja saada jotain konkreettista aikaiseksi. Sama pätee täällä blogissakin: yksi juttu ja julkaise-napin klikkaus ja teksti on muiden luettavissa. 

Kotoilun suosiosta kertoo myös se, että ensimmäinen siihen erikoistunut lehti (Kotoliving) ilmestyi tällä viikolla kauppoihin. Lehti tarjoaa vinkkejä käsitöihin, sisustamiseen, elämänhallintaan ja hyvään arkeen. Lehden taustajoukkoihin kuuluu Suomen tunnetuin kotoilija Anu Harkki, jonka erilaisia tuunausohjeita on aikaisemmin voinut seurata mm. Ratula-nimisessä tv-ohjelmassa. Tulevana viikonloppuna (16.-18.11.) Tampereen messukeskus myös kokoaa yhteen kaikki kotoilusta kiinnostuneet Suomen kädentaidot -messuille. Messuilla on esillä 600 näytteilleasettajaa, mielenkiintoisia näyttelyitä, työpajoja sekä eri alojen taitajien työnäytöksiä. Mukana messuilla on Kotoliving-tiimin lisäksi kansainvälistä menestystä saaneet norjalais-ruotsalainen suunnitelijapari Arne ja Carlos, joiden hauskat joulupallot nousivat hitiksi parisen vuotta sitten.

Ohessa ihastuttava resepti italialaiseen klassikkoruokaan, joka ainakin tekee omasta arjestani parempaa. Jotenkin sitä risottoa hämmentäessä katoaa mielestä kaikki pienet päivän koettelemukset.

Risotto allo zafferano (Sahramirisotto)

4 annosta

1 sipuli
reilu 100g voita
3,5 dl risottoriisiä (esim. arborio) 
2 dl valkoviiniä
1 l kasvislientä
sahramia
suolaa
parmesanjuustoa

Kuori ja hienonna sipuli. Sulata noin 3/4 voista pannussa ja kuullota sipulisilppu voissa. Lisää riisi ja pyörittele sitä muutaman minuutin sipulien kanssa. Varo, ettei riisi ruskistu tai pala. Kaada joukkoon huoneenlämpöinen viini. Kun viini on melkein haihtunut, lisää joukkoon kauhallinen kuumaa kasvislientä. Lisää lientä aina kun riisi uhkaa kuivua. Kun risotto on melkein valmista, lisää joukkoon liemeen sekoitettu sahrami, loput voista ja ripaus suolaa. Tarkista riisin kypsyys. Onnistuneessa risotossa on (ainakin omasta mielestäni) jäljellä suutuntumaa ja sen pitäisi olla löysää ja kosteaa. Tarjoile risotto heti raastetun parmesanjuuston kanssa.