Marenkiherkku

Marenkinen jälkiruokaherkku

U:gin (Uudenkaupungin) marenkirinkuloita (1 per annos)

kinuskikastiketta

vaniljajäätelöä

karpaloita

U:gin marenkien saatavuus voi olla vaikeaa, vaikka niitä myydään myös Uudenkaupungin ulkopuolella, kuten esim. Helsingin Stockmannilla. Suosittelen ohjeeseen kuitenkin juuri näitä kyseisiä marenkeja, koska ne ovat yksinkertaisesti parhaita. Tietysti voit valmistaa myös marengin itse. 

Laita jälkiruokakulhoon ensin yksi marenkirinkula, sen päälle vaniljajäätelöä, lämmitettyä kinuskikastiketta ja kruunaa koko annos karpaloilla. Muuta et tämän helpon ja maistuvan herkun valmistamiseen tarvitse. Tämä on rakkautta ensi lusikalla! 

Joulun tunnelmia

Aprikoosi-mascarponetorttu

Oheinen aprikoosi-mascarponetorttu (resepti on Glorian ruoka&viini -lehdessä) sopii oikein hyvin talven herkuksi, koska siinä yhdistyy ihanasti glögin  ja aprikoosien maku. Ota glögimarinadi talteen, lämmitä se sillä välin kun piirakka on uunissa ja nauti huumaavasta tuoksusta. Jos et ole äkkimakean ystävä, tämä ohje voisi olla juuri sinua varten. Torttu on kuitenkin sen verran makea ja täyteläinen, että minusta se olisi kaivannut vaniljajäätelöä raikastamaan sen makua. 




























Aprikoosi-mascarponetorttu

175g voita

5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

ripaus suolaa

3/4 dl kylmää vettä

Täyte: 

250g pehmeitä aprikooseja

3 dl alkoholipitoista glögiä

250g (1 rs) mascarponea

1 kananmuna

1 dl sokeria

1/2 vaniljatanko tai 1 rkl vaniljasokeria

Päälle: 

1 kananmuna

1 rkl mantelilastuja

Lisäksi (halutessasi):
koristeluun tomusokeria
kermaa, vaniljakastiketta tai - jäätelöä

Leikkaa voi kuutioiksi ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita jauhot, sokeri ja suola. Kaada jauhoseos voikuutioiden päälle ja nypi ainekset yhteen, kunnes saat murumaisen seoksen. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Muotoile taikina palloksi ja anna sen levätä jääkaapissa noin yhden tunnin ajan. Laita aprikoosit marinoitumaan glögiin. Anna niiden maustua huoneenlämmössä sen aikaa kun taikina on jääkaapissa. Halutessasi voit valmistaa tortun tähän asti jo edellisenä päivänä. 

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nosta taikina jääkaapista ja jaa se kahteen osaan. Kauli toisesta taikinapuolikkaasta jauhotetulla pöydällä vuoan läpimitan kokoinen kansi. Yhdistä kannen taikinarippeet loppuun taikinaan ja kauli pohja 1-2 cm vuoan läpimittaa suuremmaksi. 

Nosta pohjalevy kaulimen avulla vuokaan ja painele taikina varovasti vuoan pohjalle ja reunoille. 

Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Käytä painoa, jotta pohja ei kohoa. Leikkaa siis vuoan kokoinen pala, laita se pohjan päälle ja kaada painoksi 2dl kuivia herneitä. 

Nosta aprikoosit glögistä (säästä glögi) ja levitä ne tasaisesti esipaistetun pohjan päälle. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet mascarponen joukkoon tai käytä 1 rkl vaniljasokeria. Lisää sokeri ja kananmuna. Sekoita ja levitä täyte aprikoosien päälle. 

Nosta kansi varovasti täytteen päälle (älä tee liian ohutta, koska silloin kannen siirtäminen ehjänä ei onnistu) ja painele reunat kiinni pohjataikinaan. Voitele kananmunalla ja pistä haarukalla muutama reikä. Viimeistele mantelilastuilla ja paista uunin keskitasossa noin 30 minuuttia. Anna tortun jäähtyä ennen sen leikkaamista. Tarjoile sellaisenaan kahvin kanssa tai kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Keittiössä tuoksuu joulu

Joulussa parasta on sen odottaminen, siihen valmistautuminen ja sen tunnelma. Minulle joulun odottaminen alkaa ensimmäisestä adventista ja silloin ripustan ikkunoihin paperiset joulutähdet, ulko-oveen jouluisen kranssin ja sytytän jouluvalot. 

Adventtina laitan esille myös seimen, jonka olen perinyt lapsuuteni kodista. Kyseisessä seimessä kuvataan itämaan tietäjiä, jotka matkaavat tähden loistaessa kirkkaana sinisellä taivaalla. Lapsuuteni kodissa se sijoitettiin usein takan reunalla, ja minusta se oli enkelikellon kanssa kaunein esine, joka jouluisessa kodissamme oli. Omassa kodissani seimi pääsee myös kunniapaikalle, ja sitä katsoessa voi aina hetkeksi palata oman lapsuuden joulumuistoihin. 

Tärkeä osa joulun odottamista ja siihen valmistautumista on tietenkin joulun leipomukset. Tänään päätin leipoa jouluisen maustekakun, sillä sen tuoksu on niin vastustamaton. Oheinen maustekakku syntyi vaivattomasti ja yhtäkkiä kodissani leijaili joulun tuoksu. Mikäs sen ihanampaa!

Jouluinen maustekakku

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl siirappia
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
vajaa 1 tl kardemummaa
150 g voita
n. 1,5 dl vahvaa keitettyä kahvia
1,5 tl soodaa
4,5-5 dl vehnäjauhoja

voita ja korppujauhoja kakkuvuoan voiteluun

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää mausteet, siirappi, sulatettu voi sekä kahvi. Sekoita sooda vehnäjauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla 175-asteessa noin 45-50 minuuttia.

Ihana katkarapupiirakka

Meillä kaikilla kotikokeilla on varmasti jokin oma bravuuri tai salainen suosikkiresepti, johon voi aina luottaa oli tilanne mikä tahansa. Tällainen takuuvarma resepti voi monesti myös pelastaa pulasta, jos esimerkiksi oven takana seisoo yllätysvieraita, eikä kaapissa ole mitään tarjottavaa. Tämä katkarapupiiras on suolaisista tarjottavista oma suosikkini, jota on vuosien saatossa tullut tehtyä lukemattomia kertoja. Ja joka kerta lopputulos on niin hyvä, että illanistujaisten jälkeen resepti on lähtenyt vieraiden matkaan. Tässä siis "salainen" katkarapupiirakkani ohje.

Katkarapupiiras

Pohjataikina:

150 g voita tai margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 dl juustoraastetta

Täyte:

200-300 g katkarapuja (riippuen vuoan koosta, itse laitan reilusti)
reilusti tuoretta tilliä (voit käyttää myös kuivattua, mutta laita sitäkin reilusti)
1 dl kermaa
1 dl (eli noin puoli rasiaa) maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta (n. 2 dl)

Sulata voi ja sekoita sulaneen voin joukkoon jauhot, juustoraaste ja lopuksi pari ruokalusikallista vettä. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä pintaan.

Sulata katkaravut ja sekoita tilli katkarapuihin. Tai tee kuten minä teen eli levitä sulaneet katkaravut suoraan esipaistetun pohjan päälle, ripottele ensin kuivattua tilliä ja laita sen jälkeen vielä reilusti tuoretta hienonnettua tilliä.

Sekoita kerma, tuorejuusto, munat ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kaada seos piirakkavuokaan ja ripottele pinnalle vielä reilusti juustoraastetta. Paista 175 asteessa n. 25-35 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniisti väriä.

Kaalia parhaimmillaan

 

Seuraavassa ohje kaalilaatikkoon, mutta ei mihin tahansa kaalilaatikkoon, vaan maailman parhaaseen sellaiseen. Olen aina tykännyt kaalilaatikosta, varsinkin jos siihen lorautetaan kunnolla siirappia ja se tarjoillaan itse tehdyn puolukkasurvoksen tai -hillon kera. Nam! Hyvän kaalilaatikon salaisuus piilee mielestäni juuri siirapissa, laadukkaassa jauhelihassa ja siinä, että hauduttelee kaalia riittävästi ennen uunissa paistamista. Tämä ei ole ehkä ihan perinteisin kaalilaatikon ohje (joka myös vie kielen mennessään), mutta aivan hirmuisen hyvää - maista vaikka.

Kaalilaatikko 

1 kg kaalia
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa
2-3 sipulia koosta riippuen
2 valkosipulinkynttä
500 g jauhelihaa (käytin luomunaudanlihaa)
muutama reilu hyppysellinen meiramia (tai timjamia)
2 dl keitettyä riisiä (esim. puuroriisiä)
loraus soijaa (laita kunnon loraus)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
1-3 rkl tummaa siirappia (laitoin 3 rkl)
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan kypsäksi. Kuullota isossa kattilassa voin ja öljyn seoksessa pilkotut sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää joukkoon pilkottua kaalia siten, että lisäät seuraavan annoksen vasta, kun edellinen on hieman saanut väriä pintaan. Lopuksi mausta seos suolalla ja tilkalla soijaa. Tarkista maku.

Paista jauheliha toisella pannulla voissa ja mausta se suolalla, pippurilla, meiramilla ja lorauksella soijaa. Tarkista tässä vaiheessa, että makua on riittävästi, sillä maku miedontuu uunissa. 

Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ja tarkista taas maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Ripottele seoksen päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja että laatikon pinta on kaunis ja rapea.

Nauti puolukkasurvoksen kanssa.

Samainen ohje löytyy myös Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -ohjelmasta. 

Kotoilua ja sahramirisottoa

 



















Minusta on tullut kotoilija ja sama tauti on iskenyt myös moniin ystäviini. Yhtäkkiä meistä reilu 30-vuotiaista naisista on tullut suurien ikäluokkien kaltaisia ja kaikki ovat alkaneet marjastaa, mehustaa, hillota, säilöä, kutoa ja valmistaa kunnon kotiruokaa. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

Kotoilusta (engl. homing) on tullut maailmanlaatuinen trendi yhdessä slow foodin ja downshiftauksen kanssa. Kaikkien taustalla on tarve hidastaa elämänrytmiä ja tehdä arjesta nautinnollisempaa. Näiden ilmiöiden suosiota selittävät varmasti osittain taloudellinen taantuma, epävarmuuden lisääntyminen sekä työelämän paineet ja hektisyys. 

Oma työni on erittäin mukavaa, mutta haastavaa, sillä työpäiväni ovat varsin aikataulutettuja ja välillä saan juosta kellon kanssa kilpaa. Työpöydälläni on kasvava pino erilaisia pitäisi tehdä -asioita, mutta koskaan ei oikein ole tilaisuutta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä nämä edellä mainitut seikat ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, miksi olen aikoinani kiinnostunut ruoanlaitosta ja muistakin kotoiluun liittyvistä asioista. On erittäin palkitsevaa nähdä kätensä jäljet ja saada jotain konkreettista aikaiseksi. Sama pätee täällä blogissakin: yksi juttu ja julkaise-napin klikkaus ja teksti on muiden luettavissa. 

Kotoilun suosiosta kertoo myös se, että ensimmäinen siihen erikoistunut lehti (Kotoliving) ilmestyi tällä viikolla kauppoihin. Lehti tarjoaa vinkkejä käsitöihin, sisustamiseen, elämänhallintaan ja hyvään arkeen. Lehden taustajoukkoihin kuuluu Suomen tunnetuin kotoilija Anu Harkki, jonka erilaisia tuunausohjeita on aikaisemmin voinut seurata mm. Ratula-nimisessä tv-ohjelmassa. Tulevana viikonloppuna (16.-18.11.) Tampereen messukeskus myös kokoaa yhteen kaikki kotoilusta kiinnostuneet Suomen kädentaidot -messuille. Messuilla on esillä 600 näytteilleasettajaa, mielenkiintoisia näyttelyitä, työpajoja sekä eri alojen taitajien työnäytöksiä. Mukana messuilla on Kotoliving-tiimin lisäksi kansainvälistä menestystä saaneet norjalais-ruotsalainen suunnitelijapari Arne ja Carlos, joiden hauskat joulupallot nousivat hitiksi parisen vuotta sitten.

Ohessa ihastuttava resepti italialaiseen klassikkoruokaan, joka ainakin tekee omasta arjestani parempaa. Jotenkin sitä risottoa hämmentäessä katoaa mielestä kaikki pienet päivän koettelemukset.

Risotto allo zafferano (Sahramirisotto)

4 annosta

1 sipuli

reilu 100g voita

3,5 dl risottoriisiä (esim. arborio) 

2 dl valkoviiniä

1 l kasvislientä

sahramia

suolaa

parmesanjuustoa

Kuori ja hienonna sipuli. Sulata noin 3/4 voista pannussa ja kuullota sipulisilppu voissa. Lisää riisi ja pyörittele sitä muutaman minuutin sipulien kanssa. Varo, ettei riisi ruskistu tai pala. Kaada joukkoon huoneenlämpöinen viini. Kun viini on melkein haihtunut, lisää joukkoon kauhallinen kuumaa kasvislientä. Lisää lientä aina kun riisi uhkaa kuivua. Kun risotto on melkein valmista, lisää joukkoon liemeen sekoitettu sahrami, loput voista ja ripaus suolaa. Tarkista riisin kypsyys. Onnistuneessa risotossa on (ainakin omasta mielestäni) jäljellä suutuntumaa ja sen pitäisi olla löysää ja kosteaa. Tarjoile risotto heti raastetun parmesanjuuston kanssa.

Lämmin punajuurisalaatti

 

Ja taas tulee lisää punajuurireseptejä, sillä kuten olen jo täälläkin hehkuttanut, punajuuri on ehdoton suosikkini. Olen tänä syksynä useamman kerran paistanut niitä uunissa ja tehnyt myös punajuurikeittoa. Punajuuresta saa helposti tehtyä vaikka mitä herkkuja ja tässä yksi sellainen eli lämmin punajuurisalaatti. Voit halutessasi vaihtaa sinihomejuuston vuohenjuustoon ja pähkinöitäkin voit käyttää mielesi mukaan. Itse laitoin salaattiin pekaanipähkinöitä ja pinnalle ripottelin pinjansiemeniä. Halutessasi voit myös paahtaa pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi. 

  
Muistan jonkun kehuneen minulle punajuuririsottoa, joten mikäli sinulla on siihen hyvä resepti, laitahan tulemaan. Se taitaa enää puuttua tämän syksyn punajuurikiintiöstäni. ;)

Lämmin punajuurisalaatti 

8 pientä punajuurta
1 rkl hunajaa
2 rkl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pinjansiemeniä
pähkinöitä (esim. pekaanipähkinöitä)
rucolaa
Aura-juustoa (tai vuohenjuustoa)

Kuori punajuuret ja pilko ne lohkoiksi.

Sekoita kulhossa hunaja, balsamico, oliiviöljy ja suola keskenään ja lisää joukkoon pilkotut punajuuret.

Levitä seos uunipellille ja kypsennä punajuuria noin 30-45 minuuttia riippuen lohkojen koosta. Anna hieman jäähtyä ennen kuin sekoitat joukkoon rucolan lehtiä, pähkinöitä ja Aura-juuston muruja. Sitten vain herkuttelemaan!

Maapähkinäpikkuleipiä Amerikan malliin

Seuraava pikkuleipäresepti on alkujaan peräisin Amerikan tädiltämme, jota olen vuosien saatossa muokannut omien mieltymysteni mukaan. Näitä pikkuleipiä on perheessäni leivottu useita kertoja ja joka kerta ne uunista tultuaan katoavat parempiin suihin. 

Pikkuleipien salaisuutena on maapähkinävoi (jota muuten leivän päälle levitettynä en voisi kuvitella syöväni), jota laitan taikinaan reilusti, sillä tässä reseptissä se todellakin toimii. Näistä pikkuleivistä tulee niin suussa sulavan pehmeitä, että ei ole paremmasta väliä. Purkillinen itse leivottuja pikkuleipiä on tietysti myös mainio vierasvara, mikäli vain malttaa näitä kaapissa jemmailla.

Maapähkinäpikkuleivät

250 g voita
1,25 dl tomusokeria
0,75 dl maissijauhoja
n. 3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl vaniliinisokeria
reilu 0,5 dl maapähkinävoita

Sekoita maissijauhot, vehnäjauhot, vaniliinisokeri ja tomusokeri keskenään. 

Sekoita hiukan pehmennyt voi ja maapähkinävoi keskenään ja lisää kuivien aineiden joukkoon. 

Muotoile taikinasta leivinpaperin päälle ja sitä apunasi  käyttäen taikinapötkö ja kääri se leivinpaperin sisään. Laita taikina noin tunniksi pakastimeen, jotta voit leikata siitä n. 1-1,5 cm siivuja. 

Paista 180-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Kun pikkuleivät ovat olleet vähän aikaa uunissa, voit halutessasi painaa niitä esim. juomalasilla hiukan litteämmiksi, koska taikina ei pahemmin leviä uunissa. Näin pikkuleivistä tulee kauniimman muotoisia ja näköisiä. 

Anna pikkuleipien jäähtyä pellillä.

Lammaspataa marokkolaisittain

Olen aina pitänyt Sarpanevan puukauhallisesta valurautapadasta ja käynyt sitä jopa välillä kaupassa ihastelemassa. Minua on viehättänyt padan yksinkertaisen ajaton muotoilu, ja olen kuvitellut kuinka hienolta se ruokapöytään nostettuna näyttäisi. Kauniin ulkonäön lisäksi padassa tietysti yhdistyvät myös käytännöllisyys ja hyvät ruoan kypsennysominaisuudet. En vain ole aikaisemmin raaskinut sitä ostaa, vaikka valurautapata onkin hyvin hoidettuna ikuinen. Kyseinen pata kuitenkin löytyi sen verran edulliseen hintaan, että kannoin sen tässä yksi päivä keltaisessa kassissa varsin tyytyväisenä kotiini.

Nyt kun kotoani löytyy upouusi pata, piti sitä tietysti päästä heti kokeilemaan. Etsin netistä uudenlaisia lihapadan ohjeita ja törmäsin Kauhaa ja rakkautta -blogin sivuilla tällaiseen marokkolaistyyliseen lammaspataan, johon laitetaan kokonaisia viikunoita ja se tarjoillaan couscousin kanssa. Ohje vaikutti sen verran herkulliselta, että päätin sitä kokeilla. Lampaasta tuli maukasta, ja tässä reseptissä yhdistyvät kivasti pehmeät mausteet, makea taateli sekä vähän kirpakka sitruuna. Ei siis hullumpi padan käyttöönottoresepti.

Monesti pataruokia pidetään vaivalloisina, vaikka ruoka valmistuu lähes itsestään. Arkipäivänä en tietenkään jaksa mitään pataruokia haudutella, sillä töiden jälkeen on monesti niin kiljuva nälkä, että ruoan on oltava pöydässä mahdollisimman nopeasti. Tänään minulla oli kuitenkin vapaapäivä, joten siksi minulla oli aikaa suunnitella vähän normaalia parempaa arkiruokaa. Harvemmin sitä muuten ruokaa odotellassa ehtii lukea ihan kaikessa rauhassa naistenlehtiä ja samalla vain nautiskella hyvästä kahvikupposesta. Ihanaa vaihtelua arjen kiireisiin!

Marokkolaistyylinen lammaspata

n. 500 g lampaan lapaa + luut
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
oliiviöljyä
1 pieni luomusitruuna (ohutkuorinen)
1 tlk kokonaisia tomaatteja
4 dl vettä
100 g kuivattuja viikunoita
2 tl juustokuminaa
1 tl rosmariinia
1/2 tl kanelia
chilijauhetta

Lisäksi: 
turkkilaista jugurttia
tuoretta korianteria
couscousia

Lämmitä uuni 150-asteiseksi.

Leikkaa liha kuutioiksi. (Kannattaa ostaa lampaan lihaa luineen, sillä siten saat pataan enemmän makua.)

Leikkaa sipulit lohkoiksi ja valkosipulit siivuiksi. Pese sitruuna ja leikkaa se pituussuunnassa neljään osaan, ja leikkaa jokainen osa tämän jälkeen leveyssuunnassa ohuiksi siivuiksi. 

Laita pataa oliiviöljyä ja kuullota sipulit, valkosipulit ja inkivääri kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Lisää lampaanliha ja ruskista. Lisää joukkoon luut, sitruuna, säilötyt tomaatit, vesi, kokonaiset viikunat sekä mausteet. Anna kiehahtaa, laita kansi päälle ja nosta sen jälkeen pata uuniin. 

Anna padan hautua kannen alla uunisssa n. 2 tuntia. Sekoita silloin tällöin ja tarkista nesteen määrä. Lisää tarvittaessa nestettä tai jos sitä on liikaa, voit ottaa kannen hauduttelun loppuvaiheessa pois ja antaa padan olla uunissa noin puoli tuntia ilman kantta. 

Tarjoile lammaspataa couscousin kanssa ja laita päälle turkkilaista jugurttia sekä tuoretta korianteria.

Voit halutessasi kruunata koko aterian hyvällä punaviinillä, nam!

Sunnuntaiunelmia

 























Unelmapikkuleivät

225 g voita
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
mansikkamarmeladia (paistonkestävää)

Vaahdota voi, sokeri ja vanijasokeri. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe (sekoita nämä ensin keskenään). 

Lusikoi taikinasta pieniä kekoja uunipellille (leivinpaperin päälle) ja painele taikinakekojen keskelle syvennys ja täytä se marmeladilla (pieni määrä riittää). Voit halutessasi käyttää marmeladin sijaan esim. hasselpähkinärouhetta.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. 

Sahramilla maustettu kalakeitto

Ohessa ihana ruotsalais-ranskalaisen kalakeiton ohje, jolla kalakeitosta tulee ehkä maailman parasta. Alkuperäinen ohje on Anna ja Fanny Bergenströmin kirjassa Rakkautta, oliiveja ja timjamia - hyvän olon ruokaa, mutta muokkailen ohjetta sen mukaan mitä kaapissa on. Tällä kertaa esim. laitoin enemmän porkkanoita, (perunat olivat suhteellisen pieniä) ja lisäksi käytin turskan sijaan pakasteseitä.

1 pkt seitä (400g)
2 sipulia
3-4 isoa valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 iso fenkoli
porkkanoita
5 perunaa
1,2 litraa vettä
3 kalaliemikuutiota
t tl timjamia
suolaa
mustapippuria 
1 tlk kokonaisia tomaatteja
1 ps sahramia (0,5 g)
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 ps katkarapuja (180 g per pakastepussi)
1/2 appelsiinin mehu
tuoretta basilikaa (tai halutessasi tuoretta timjamia tai persiljaa)

Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä. Lisää muutaman minuutin päästä pilkottu fenkoli, porkkanat ja perunat. Lisää vesi ja murenna sekaan liemikuutiot ja mausta timjamilla. Lisää tomaatit kastikkeeseen (pilko niitä pienemmiksi paloiksi). Suolaa ja pippuroi varovasti. 

Kiehauta keitto ja anna keiton kiehua 30 minuuttia kannen alla. Lisää joukkoon sahrami ja valkoviini, kun puolet keittoajasta on kulunut. Leikkaa kalafileet paloiksi (jos käytät pakastekalaa, leikkaa se ennen kuin se on kokonaan sulanut) ja hauduta kiehuvan kuumassa keitossa 3-6 minuuttia. Lisää lopuksi sulatetut katkaravut. Mausta keitto lopuksi appelsiinin mehulla (lisää vähän kerrallaan) ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Ripottele päälle tuoretta basilikaa, timjamia tai persiljaa. Tarjoile keitto esim. lämpimän sämpylän tai patongin kanssa.

Kiireetön aamiainen

 

Rakastan mysliä, varsinkin muromysliä, jossa tosin on niin paljon sokeria, että se on ollut pakko laittaa pannaan. Viikolla syön aamuisin kaurapuuroa, mutta viikonloppuisin tykkään herkutella keittämällä aivan erityistä tummapaahtoista kahvia ja nauttimalla aamiaisen kaikessa rauhassa aamun lehteä lukien. Kiireettömät viikonloppuaamut ovat niin arjen luksusta!

Olen pitkään etsinyt hyvää myslireseptiä, jotta voisin valmistaa sitä itse. Ostin menneellä viikolla Pipsa Hurmerinnan uuden keittokirjan Pipsan keittiössä, jossa oli herkulliselta kuulostava mysliresepti. Vakuutuin reseptistä senkin takia, että Pipsa tunnusti olleensa lapsena hulluna Start-mysliin, jota hän omien sanojensa mukaan pisteli poskeensa aamupalalla, lounaalla ja illallakin. Tunnistin tästä kertomuksesta itseni, sillä minulla oli lapsena samanlainen suhde Start-myslin ohella Weetabixeihin. Aina kun äidin silmä vältti, söin niitä maidon ja sokerin kera. Päätin siis kokeilla mysliä hänen reseptillään, sillä ajattelin meillä olevan sen verran samanlaiset makumieltymykset, ettei hänen reseptinsä voi olla huono. Eikä se ollutkaan, sillä myslistä tuli erittäin hyvää! Ja mikä parasta, itse tehty mysli on myös huomattavasti terveellisempää kuin mitä kaupasta ostettu.

 

Luonnonjugurttia, mysliä ja hunajaa

Mysli

(Ohjeella tulee yksi pellillinen, joten tein kaksi. Mysli kuitenkin säilyy ilmatiiviissä purkissa ainakin kuukauden.)

1dl vaahterasiirappia, hunajaa tai agavesiirappia (Käytin vaahterasiirappia, ohjeessa agavea.)
4 rkl neitsytkookosöljyä
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
ripaus merisuolaa
5 dl luomukaurahiutaleita
pähkinöitä (Laitoin kouralliset pekaani- ja cashewpähkinöitä.)
1 dl kookoshiutaleita
kurpitsan- ja seesaminsiemeniä (Jätin seesaminsiemenet pois.)

Kiehauta siirappi, öljy ja mausteet kattilassa. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, pähkinät, kookoshiutaleet ja siemenet. Sekoita siirappiseos kuiviin aineksiin.

Kaada seos pellille leivinpaperin päälle. Kuivata seosta noin 170 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes mysli on kullankeltaista. Sekoita mysliä aina välillä, ja pidä huoli ettei se pala. Anna myslin jäähtyä pellillä. Säilytä ilmatiiviissä astiassa, jossa se säilyy kuukauden verran.

Lasipurkissa on yhden pellillisen verran mysliä.

Pipsan keittiössä kokoaa yksiin kansiin hänen parhaat reseptinsä, joista osa on saanut vaikutteita ulkomailla vietetyistä vuosista. Pipsa on mallina työskennellessään kiertänyt paljon maailmaa, joten resepteissä näkyy myös kansainvälisyys. Ennen kaikkea hänen resepteissään yhdistyy vaivattomuus, sillä hyvän ruoan ei tarvitse olla monimutkaista, eikä edes kallista. Ruokaohjeissa käytetään paljon sellaisia raaka-aineita, joita on myös lähimarketin hyllyllä. Kirjan ruokakuvat ovat muotikuvaaja Nina Merikallion ottamat, ja ne ovat mielestäni houkuttelevan näköisiä. Kirjan kuvat ovat kauniita ja kodikkaita, ja niistä välittyy Pipsan ajatus siitä, että ruoka voi olla nautinto oli sitten lautasella mitä tahansa ruokaa arjesta juhlaan. Ja parasta ruoka on tietysti, kun sen voi jakaa hyvässä seurassa.

Syksyn voimaruokaa

Punajuuri on yksi lempi raaka-aineistani, sillä siinä yhdistyvät monikäyttöisyys, makeus ja upea väri. Ehkä rakkauteni taustalla ovat myös muistot lapsuuteni jouluista, jolloin rosolli kermavaahdolla (tai toisin päin) oli mielestäni parasta mitä joulupöydässä oli tarjolla. :) Kun ulkona on koleaa ja sateista, täytyy lautaselle saada syksyn voimaruokaa, ja punajuuri on sitä parhaimmillaan. Yleensä valmistan punajuuren uunissa, mutta tällä kertaa kokeilin jotain muuta. Selailin vanhoja keittokirjoja ja tämä punajuuripaistos syntyi niiden inspiroimana. Kotimaista superfoodia olkaa hyvä!

Paistettua kuhaa punajuuripedillä

kuhafileitä (tai esim. siikaa)

2-3 pientä sipulia

4 punajuurta

5 pientä perunaa

1 suola- tai maustekurkku

tuoretta persiljaa

reilu 2 dl valkoviiniä

mustapippuria

suolaa

Lisäksi:

1,5 dl smetanaa

1 rkl Dijon-sinappia

Silppua sipuli, kuutioi perunat ja punajuuret. Kuullota ne voissa, lisää valkoviini ja anna kiehua miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää joukkoon kuutioitu kurkku ja silputtu persilja. Mausta pippurilla ja suolalla. Paista kuhafileet voissa pannulla ja tarjoile smetana- ja sinappikastikkeen kanssa.

Aina on syytä juhlaan!

Leivoin viikonloppuna oikein urakalla, sillä tein tilauksesta kolme kakkua eilisiin tupareihin. Tai oikeastaan kyseessä eivät olleet varsinaiset tuparit, vaan pikemminkin avoimien ovien päivät, jolloin pääsimme ihastelemaan täysin remontoitua keittiötä sekä kylpyhuonetta. Aina on syitä juhlaan: myös pitkään kestäneen remontin valmistumista voi hyvin juhlistaa ystävien kesken! Oli ihanaa päästä osallistumaan juhlien järjestämiseen leipomalla näitä niin herkullisia vadelma-sitruunajuustokakkuja.

Vaikka kakussa on useita työvaiheita, on se ehdottomasti kaiken sen vaivan väärti. Parhaimmillaan juustokakku on jääkaappikylmänä, ja silloin se on myös helpompi irrottaa irtopohjavuoasta eli anna siis kakun kunnolla jäähtyä ennen sen irroittamista. Voit halutessasi koristella kakun tomusokerilla ennen tarjoilua ja päälle voit laittaa koristeeksi tuoreita vadelmia tai esimerkiksi mintun lehtiä. Mikäli käytät koristeluun käsittelemättömiä vadelmia, käytä siihen tarkoitukseen mielummin suomalaisia marjoja. Ulkomaiset pakastemarjat pitäisi suositusten mukaan kuumentaa (vähintään 2 minuuttia 90 asteessa) ennen käyttöä, mutta olen niitä joskus käyttänyt leivonnaisissa myös keittämättä. 

Tässä vadelma-sitruunajuustokakussa on vain yksi ongelma: se paranee jääkaapissa, mutta ei sen tekeytymistä malta jäädä odottelemaan. Kokeile, niin tiedät mistä puhun. Lupaan kakun olevan aivan superhyvää!

Vadelma-sitruunajuustokakku (Ohje on alunperin Pirkka-lehdestä, mutta olen mm. korvannut kevyttuotteet täysrasvaisilla.) 
(12 annosta)

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 rs maustamatonta tuorejuustoa (voit halutessasi käyttää kevyempää vaihtoehtoa)
1 tlk maitorahkaa
2 dl vispikermaa
1 dl maissitärkkelysjauhoa (Maizena)
vajaa 2 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
2 tl sitruunan raastettua kuorta
n. 1/2 dl sitruunanmehua
3 kananmunaa
200 g vadelmia (tai 1 ps pakastevadelmia)

Lisäksi:
voita ja korppujauhoja irtopohjavuoan voiteluun
koristeluun tomusokeria ja kotimaisia vadelmia (mikäli haluat)

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Sekoita seos tasaiseksi. Voitele irtopohjavuoka ja laita korppujauhoja tai voit halutessasi kiinnittää irtopohjavuokaan (halkaisijaltaan n. 24 cm) leivinpaperin ja voidella reunat. Painele taikina jauhoitetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille.

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon tuorejuusto, rahka, sokeri sekä maissitärkkelys. Mausta vaniliinisokerilla, sitruunakuoriraasteella ja -mehulla. Lisää munat yksitellen vatkaten.

Ripottele puolet vadelmista pohjataikinan päälle. Kaada rahkaseos vuokaan ja ripottele loput vadelmat kakun pinnalle.

Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla noin tunnin verran. Irrota juustokakku vuoasta täysin jäähtyneenä ja tarjoile jääkaappikylmänä. Siivilöi halutessasi pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua ja koristele tuoreilla vadelmilla.

Jääkaapintyhjennystä

Näin ennen viikonloppua on hyvä tyhjentää jääkaappi ruoantähteistä ja siksipä päätin loihtia yksinkertaisen tomaattipastakastikkeen, johon laitoin loput fetajuustot, parmesania ja osittain nuupahtaneen persiljan.

Olen alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, etten vain heittäisi vielä käyttökelpoista ruokaa hukkaan. Järkytyin luettuani keväällä tutkimuksesta (Maa-ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus), jonka mukaan jokainen meistä heittää ruokaa tarpeettomana roskiin keskimäärin melkein 25 kiloa vuodessa. Yhteensä kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa vajaat 400 kiloa, ja eniten ruokaa heitetään menemään juurikin kotikeittiöissä. Aivan älytöntä hyvän ruoan tuhlausta! Tämä tutkimustulos pysäytti myös minut, ja aloin sen myötä tarkemmin seurata oman keittiöni hävikkiä. Välillä tietysti hyvästä yrityksestäni huolimatta jääkaapin nurkkaan unohtuu jotakin, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin paremmin hyödyntänyt ruoanjämät ja miettinyt mihin kaikkeen niitä voisi vielä käyttää. Tässä siis pastakastike ruoantähteistä mitä melkein tyhjästä jääkaapista sattui löytymään.

Pastaa tomaattikastikkeella

pastaa

2 pientä sipulia

1 prk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa

n. 100 g feta-juustoa  

suolaa

pippuria

reilusti tuoretta persiljaa

parmesan-juustoa 

Kuullota silputtu sipuli öljyssä ja lisää tomaattimurska tai säilötyt kokonaiset tomaatit. Anna hautua, lisää suolaa ja pippuria, feta-juusto ja lopuksi tuoretta persiljaa. Raasta parmesania valmiin annoksen päälle.

Syksyn hurmaava omenaherkku

Keittiössä odottaa taas korillinen omenoita ja jotain niistä olisi tehtävä. Kuulostaako tutulta? Tekisinkö omenahilloa tai -sosetta, chutneyta, omenapiirakkaa vai perinteistä omena-kaurapaistosta? Koska aamulla keittelin jo yhden ison kattilallisen omenasosetta pakastamista varten, päätin vielä ylijäämäomenoista leipoa omenapannukakun - tosin tällä kertaa kookosmaitoon. Helppo mutta maukas jälkiruoka pimeneviin syysiltoihin!

Omena-kookospannukakku

2 tlk kookosmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
n. 1 tl suolaa
4 kananmunaa
omenoita
1 1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

Lisäksi: 
vaniljajäätelöä
kardemummaa
vaahterasiirappia

Sekoita vehnäjauhot kookosmaidon joukkoon ja mausta taikina sokerilla ja suolalla. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Vatkaa munat yksitellen taikinaan. Kuori ja leikkaa omenat viipaleiksi (tai poista siemenkota omenaporalla ja leikkaa renkaiksi). Mausta omenaviipaleet kanelilla ja inkiväärillä.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipannulle. Levitä päälle maustetut omenaviipaleet ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia tai kunnes pannukakku on saanut kauniin ruskean pinnan.

Tarjoile vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa. Laita myös ripaus kardemummaa jäätelön päälle.

Pellolta pöytään

Monelle tulee tamperelaisesta ruokakulttuurista mieleen lähinnä Tapolan mustamakkara, vaikka löytyyhän tältä seudulta paljon muitakin herkkuja (vaikka ei ole höyryävän kuuman Tapolan voittanutta). Huomasin tänään, että kaikkien meidän pirkanmaalaisten iloksi on julkaistu lähiruokaopas, jossa esitellään kaiken kaikkiaan 72 pirkanmaalaista lähiruokatuottajaa.

Onpa hienoa, tällaista opasta olenkin kaivannut! Toivottavasti opas auttaisi muitakin kuluttajia löytämään paremmin maakunnan tuotteita, ja samalla innostaisi ihmisiä suosimaan entistä enemmän tuoreita sesongin mukaisia raaka-aineita. Muistelen nimittäin kaiholla aikaa, jolloin entisen työpaikkani kahvihuoneen jääkaapin ovessa oli itse tehty rasti ruutuun -lappu perunatilauksia ym. varten, jotka tilattiin suoraan tuottajalta. Kotimatkan varrella oli helppo pistäytyä lähimyllyssä ja hakea sieltä vastajauhettua vehnää, kauraa, ruista ja vaikka mitä.

Pirkanmaan lähiruokaoppaan taustalta löytyy Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hanke, jonka tarkoituksena on ollut lisätä pienten paikallisten yritysten näkyvyyttä ja samalla kuluttajien tietoutta oman kylän tuotteista. Mukana opaskirjasessa on niin vihannes-, mylly- ja leipomo kuin myös esim. maitotuotteiden tuottajia.

Opas oli helppo ladata omalle kotikoneelle hankkeen nettisivuilta tai sen voi toki halutessaan noutaa tamperelaisesta Ahlmannin Tilapuodista. Ja vielä ehtii hyvin myös mukaan Läheltä hyvää -tapahtumaan, joka järjestetään lauantaina 22.9. Ahlmannin koululla Tampereella klo 11-15. Taidan reilu viikon päästä suunnata sinne nautiskelemaan aidoista mauista ja varmasti sieltä löytyy jotain hyvää kotiin tuotavaakin.

Parmesanjuusto-korianterisämpylät

Tuore leipä oli päässyt loppumaan, joten päätin leipoa sämpylöitä niistä aineksista, joita kaapissa sattui olemaan. Mikään ei ole parempaa kuin itse leivottu juuri uunista tullut sämpylä, jonka päälle riittää pelkkä voinokare (mielummin reilusti). Pitäisi alkaa leipoa sämpylöitä useammin, sillä kummasti ne vain pelliltä katoaa parempiin suihin.

Tässä illan juusto-korianterisämpyläohje:
(n. 10 kpl)

1 pss kuivahiivaa
2,5 dl vettä
3 rkl öljyä
1 tl suolaa
2 tl fariinisokeria
1 rkl kokonaisia koriantereita (jauha)
noin 1 dl raastettua parmesaania (muutakin voimakasta juustoa voi käyttää)
2 dl grahamjauhoja
n. 4 dl vehnäjauhoja
kourallinen auringonkukkasiemeniä

Paista sämpylöitä 250 asteessa noin 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean pinnan. Ja sitten vain voita päälle ja herkuttelemaan.

Tervetuloa ruokahuveihin!

Tervetuloa blogiini! 

Olen jo yli vuoden ajan seuraillut aivan ihania ruokablogeja ja samalla miettinyt, voisinko minäkin intohimoisena kokkina ryhtyä tuumasta toimeen. Jostain syystä olin saanut sellaisen käsityksen, että blogin perustaminen on vaikeaa, vaikka tämähän kävi ihan hetkessä ja täällä sitä nyt sitten kirjoitetaan ihka omaa blogia.

Kun mietin tälle ruokablogilleni nimeä, sain lähipiiristäni paljon hauskoja ja hyviä ehdotuksia. 5-vuotiaan mukaan blogin nimen pitäisi olla Pomppiva papu tai Tanssivat suklaapavut. Myös Tanssivat porkkanat olisi kuulemma sopinut hyvin ruoka-aiheisen blogin nimeksi. Tiedä häntä mistä tytön ajatus tanssimisesta oli lähtöisin, vaikka kyllä toisinaan keittiössä kaikki sujuu kuin tanssi. Joskus taas asiat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Muita hauskoja nimiehdotuksia olivat Syön hyvin, siksi en laihdu, joka lopulta muuttui muotoon Syön liikaa, siksi en laihdu.

Päädyin kuitenkin antamaan blogilleni nimeksi Leipää ja ruokahuveja, sillä mielestäni se kuvastaa hyvin asennettani ruokaan. Ruoka on nimittäin minulle paljon muutakin kuin elimistön polttoainetta tai vatsantäytettä. Minulle se tarkoittaa rakkaudella valmistettua kotiruokaa, joka tuo hyvän mielen ja samalla tarjoaa pienen hemmotteluhetken kesken arjen kiireiden. Parhaimmillaan hyvä ruoka on iloa ja nautintoa tuottava elämys, jonka voi jakaa muiden ihmisten kanssa.

Tervetuloa siis kanssani ruokahuveihin! 


Aloitan blogini maukkaalla porkkanasosekeitolla, jonka löysin Suolaa ja hunajaa -blogin sivuilta. Muokkailin reseptiä niin, että laitoin keittoon tuoretta korianteria, jota käytin myös keiton koristeluun. Lisäksi laitoin joukkoon yhden kasvisliemikuution antamaan siihen lisämakua. Porkkanakeitosta tuli aivan superhyvää ja appelsiinimascarpone kruunasi koko komeuden. Onneksi sitä oli jäänyt edellisviikonlopun risoton valmistuksesta. Ehdottomasti teen toistekin!

Porkkana-inkiväärikeitto appelsiinimascarponella (kursiivilla omia merkintöjä)
neljälle

800 g porkkanoita
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1/2 dl öljyä
1 tl jeeraa
reilu kolmen sentin pala tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa
vajaa 1 rkl korianterin siemeniä (tai tuoretta)
1/2 dl valkoviiniä
noin 7-8 dl vettä
1/2 dl appelsiinimehua
1 dl kermaa (kuohukermaa)
kasvisliemikuutio
suolaa, mustapippuria, yrttejä (esim. minttua, lehtipersiljaa, korianteria)

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta tai pilko tuore inkivääri. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi. Lisää mausteet (suolaa ja pippuria lukuunottamatta) ja kuullottele muutama minuutti. 

Lisää porkkanat ja pyörittele kunnolla mausteissa. Lisää valkoviini ja hetken päästä vesi. Keitä porkkanat pehmeiksi. Soseuta keitto ja lisää kerma sekä appelsiinimehu.  Mausta suolalla ja pippurilla ja keittele vielä kymmenisen minuuttia. Mausta lopuksi tuoreilla yrteillä ja tarjoa appelsiinimascarponen kera.

Appelsiinimascarpone
neljälle

noin 1 dl mascarponea
2 rkl valutettua, maustamatonta jogurttia (laita valumaan enemmän)
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua
suolaa (tarvittaessa)

Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa nokare keiton pinnalla.