sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Viisuhuumaa




















Ei tullut näin upeasta Euroviisukakusta huolimatta voittoa Suomeen. Kuvassa on todellisten viisufanien tyylinnäyte, josta voi ottaa vinkkiä ensi vuoden Euroviisuja varten. Kerrassaan upea kakku! Ja upea oli myös ruotsalaisten tarjoama show! Tack så mycket Malmö! Vaikka Kristalla riitti lavalla energiaa, ei meidän Ding Dong -tiimi oikein tehnyt muihin vaikutusta. Yleensä sentään rakkaat naapurimme ovat antaneet meille jotain (armo)pisteitä, mutta tänä vuonna niitä ei herunut sieltäkään - tämä muistettakoon ensi vuonna. ;) 

Olen aina rakastanut Euroviisuja ja katsellut niitä ihan lapsesta saakka. Silloin koko meidän perhe kokoontui kotisohvalle yhdessä niitä katsomaan ja arvuuttelemaan mahdollista voittajaa. Vaikka kuinka olisi väsyttänyt ja tehnyt mieli kömpiä peiton alle, oli pakko sinnitellä hereillä lopputulokseen asti.

Ruotsalaiset ovat viisuhullua kansaa, ja parhaimmat Euroviisujuhlat olenkin kokenut Ruotsissa ollessani vaihto-opiskelijana Upsalassa. Jo monta kuukautta ennen suurta juhlaa meidän soluasuntomme oveen ilmestyi aamukampa, jolla laskettiin päiviä h-hetkeen. Tämän lisäksi niihin liittyviä bileitä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Jokaisen solumme asukkaan (meitä oli yhteensä 12) piti valita maa, jota edustaa ja maalata oman huoneensa oveen valitsemansa maan lippu. Tämän lisäksi jokaisen piti kehitellä jotain ohjelmaa, pukeutua teeman mukaisesti ja ennen kaikkea keksiä jotain tarjottavaa (ruokaa ja juomaa). Koska maita oli mukana yhteensä 12, tehtiin iltaa varten vielä erillinen aikataulu, jotta kaikkien maissa ehdittiin vierailla ennen varsinaisten viisujen alkamista. 

Minä tietysti valitsin Suomen ja sisustin huoneeni suomalaiseksi saunaksi. Otin sängystä patjan pois lauteita varten ja ulkoa hain oksia vihtoihin. Kevät ei tuolloin ollut kovin pitkällä, joten ne olivat lähinnä risuja, heh. Pukeuduin isoon pyyhkeeseen ja tarjoilin vieraille mitäpä muutakaan kuin Koskenkorvaa, Fazerin sinistä ja laskiaispullia. :) Voi näitä aikoja! Juhlat olivat niin ikimuistoiset ja hauskat, että niistä riittää varmasti kerrottavaa vielä kiikkustuolissakin. Kunpa voisin jakaa teille edes muutaman valokuvan kyseisistä juhlista, mutta niistä on aikaa jo niin monta vuotta, että kuvat löytyvät enää vain paperiversioina. Tuli myös mieleen, että mahtoikohan silloin vielä edes olla digikameroita?! Voi ei, en kai sentään nyt niiiiin vanha ole! ;) Oli miten oli, tämän vuoden viisut on nyt juhlittu ja on taas vuosi aikaa valmistautua ensi vuoteen. Täältä tullaan Kööpenhamina!


2 kommenttia:

  1. Upea kakku ja nostalgiaa herättävät muistot. Kyllä ennen vanhaan osattiin nauttia aidoista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kakku on kerrassaan upea, sitä väännettiin kuulemma kolme päivää. :)

      Poista